Opittavan aineiston imeminen ei riitä - pitää päästä selittämään toiselle. Usein se toinen kysyy jotain. Ja juuri siinä kohdalla tapahtuu yleensä oivalluksia. Yksin itsensä kanssa on aina niin kauniisti samaa mieltä. Ei pääse urasta penkalle tähyilemään hieman kauemmaksi.
Kapeassa urassa ollaan myös päätöksenteossa, jos toisen näkökulmaa ei kysytä tai kuulla. Kirja s. 10: “Päätökset tehdään yleensä perinteisten mallien mukaan joko yksin tai toisten samalla tavalla ajattelevien kanssa. Joskus emme edes suostu kohtaamaan ihmisiä, joiden näkemykset poikkeavat voimakkaasti omistamme.”
