Miksi ja miten dialogia?
Ei mitään tiivistä tyhjennystä, ensimmäisten johdantosivujen kanssa haparoiden liikkeelle…
Dialogi voidaan ymmärtää monella tavalla. Dialogipedagogiikan traditiossa korostetaan valta-asetelmien purkamista. Ihminen voi kahlita hyvin paljon itseään myös tiedostamattaan, sisäistettyään alistetun asemansa.
“Dialogi alkaa aina ihmisestä itsestään, käytettinpä mitä määritelmää tahansa. Jokaisen on työskenneltävä itsensä kanssa…” s. 9
Ryhmä voi tukea tai estää dialogin. Miksi itse arvostan dialogista suhdetta oppimistilanteissa? Tietoinen valppaus on tärkeää. Toiseuden arvostaminen ja kyky kohdata toinen ovat edellytys motivoitumiselle, oppimisen kahleitten hellittämiselle.
Tarkoitan siis sitä, että jos oppija tuntee, ettei opettaja arvosta häntä tai ettei opettaja ole edes kiinnostunut hänestä, voi syntyä ongelmia. Toisaalta oppija löytää tai hakea motivoitumista muuta kautta, kavereista, koulun muista ihmisistä, kolun ulkopuolelta, esikuvista, itsensä sisältä. Sama kuvio toistuu kaikissa muissakin organisaatioissa (kirjassa käsitellään aihetta laajasti, mukana työelämä).
Miten aktivoida? Pakottaminen huono keino. Johtaa “mä teen vain mun työni” -asenteeseen.
“… aidossa dialogissa ei kukaan ajattele toisen puolesta.” s. 10 Tarvitaan omaa aktiivista uskallusta. Nolatuksi tulemisen pelko on meissä hyvin syvällä. Moniin se on iskostunut koulukokemuksista. Aikuisten opettajana olen usein oppijoitteni kanssa ollut tämän aiheen äärellä. Oppimisen kahleita hellittämässä.
